Narsisti kodin valtiaana

Narsistin ihmissuhteet ovat riippuvuus- ja palkitsemissuhteita ja kestävät tasan tarkkaan niin pitkään kuin hän niistä hyötyy. Hän saattaa ostaa läheisensä kiitosvelkaan lahjoittelemalla lahjoja ja huomionosoituksia. Tosiasiassa narsistin jokaisen lahjan tavoitteena on saada itse huomiota, arvostusta, kiitosta ja palvontaa.

Narsistin kotona huokuu negatiivisuus, epätoivo, uhkan tunne ja paha olo siitä huolimatta, että perheen asiat olisivatkin yleisellä tasolla kunnossa. Vieraiden saapuessa, narsisti peittää oman ja perheen sisäisen ahdistuksen oman roolinsa ja kulissien alle. Muutos arvostelevasta ja alistavasta perheenjäsenestä kaiken huomioivaan, ylettömän ystävälliseen ja hauskaan henkilöön tapahtuu sekunnin murto-osassa. Jopa röyhkeä flirttailu on sallittua oman puolison sinisten silmien alla, sillä kaikkeen löytyy aina hyvä selitys. Tämä käytös loppuu siinä vaiheessa, kun ihminen ei kykene täyttämään narsistin toiveita tai narsisti ei voi käyttää häntä mihinkään hyötytarkoitukseen.

Narsistilla on jatkuva tarve hallita perhettänsä. Narsisti ei yleensä tervehdi eikä ole huomaavinaankaan ”hallittaviaan” tullessaan kotiin. Tyypillistä on myös, että hän alkaa välittömästi purkamaan omaa pahaa oloaan huutamalla, raivoamalla tai komentelemalla. Tavoitteena on siirtää negatiiviset tunteet uhriin. Tällaista käyttäytymismallia kutsutaan projektioksi. Ellei vallan saaminen muuten onnistu, hän hämmentää tilannetta riidan haastamisella sekä epäloogisella väittelyllä. Narsistin kanssa antaminen ja saaminen eivät ole tasapainossa vaan narsisti varastaa energiaa mahdollisimman paljon uhriltaan.

Narsisti ei unohda tilanteita, joissa hänen tahtonsa ei toteudu. Tavallista on, että hän kostaa tilanteet, joissa hän kokee tulleensa väärinymmärretyksi tai – kohdelluksi. Narsistin kiukuttelu saattaa muistuttaa uhmaikään juuttuneen pikkulapsen käyttäytymiseltä.

Kaikki narsistin rakkaussuhteet ovat täynnä syyllisiä ja syytettyjä, uhreja ja syntipukkeja. Ne toistavat edetessään samankaltaista kaavaa: palava rakkaus muuttuu vihamielisyydeksi ja koti taistelukentäksi jossa eletään onnen ja vihan rajua vuorovetoa. Narsisti pönkittää heikkoa egoansa draamalla. Oikeassa olon pakko, määräily, mustasukkaisuus, omistushalu, riitelyn tarve, tunteettomuus, kosto ja henkinen sekä fyysinen väkivalta ovat keinoja peittää jatkuva kumppanin menettämisen pelko. Usein uhri kuvittelee, että tilanne muuttuu, jos hän saa poistettua ”pahat jaksot”. Näin ei kuitenkaan ole. Nämä kaksi puolta muodostavat narsistin kokonaisuutena, eikä ole mahdollista poistaa toista poistamatta kumpaakin.

Parisuhteessa narsisti on kuherrusvaiheen jälkeen laskelmoiva, kylmä ja välinpitämätön kumppaninsa tarpeista. On tavallista, että narsisti saa kumppaninsa luopumaan vaivihkaa ystävistä, sukulaisista ja harrasteista manipuloinnin ja painostuksen avulla. Uhri ei usein itsekään ymmärrä, miksi on luopunut itselleen tärkeistä asioista. Narsisti kostaa uhrin itsenäisyyspyrkimykset. Hän ei välttämättä tee riitaa suoraan aiheesta, vaan jostakin mitättömästä aiheen ulkopuolisesta seikasta. Riidan toistuessa joka kerta uhrin lähtiessä tai palatessa takaisin esimerkiksi ystäviensä luota, uhri vähitellen luopuu oman ajan käytöstä välttääkseen jatkuvaa selkkausta. Jälkeenpäin narsisti voi kuitenkin väittää, ettei hän koskaan ole kieltänyt uhria oman ajan käyttämisestä. Riidan sijaan narsisti voi myös heittäytyä surkeaksi ja näytellä uhrilleen, ettei millään halua olla ilman tämän seuraa. Kumppani kokee tällöin helposti syyllisyyttä ja sympatiaa, jolloin hänen on entistä vaikeampi perustella ja puolustaa omien menojensa oikeutta. Koska narsistin vaikutuskeinot ovat uhriin epäsuoria, uhrin on niitä vaikea havaita ja ymmärtää.

Jatkuva varuillaan olo, narsistin lukeminen, tulkitseminen sekä omien sanomisten varominen rasittaa uhria. Monet uhrit ovat kuvanneet kärsivänsä kodin ahdistavasta ilmapiiristä ja saavansa siitä vatsakipuja, vatsan toiminnan häiriöitä, unettomuutta, päänsärkyä, ahdistusta, lihaskipuja, rytmihäiriötuntemuksia, oksentelua ja masennusta. Parisuhteessa uhri joutuu myös monessa tapauksessa olemaan välikappaleena narsistin ja lasten välillä, eikä voi ahdistavassa ilmapiirissä toteuttaa vanhemmuuttaan haluamallaan tavalla. Ilmapiiri vaihtelee kotona yleensä laidasta toiseen narsistin ollessa läsnä tai poissa. Uhrit (myös lapset) yleensä kokevat olonsa turvalliseksi ja rentoutuneeksi ainoastaan silloin, kun narsisti ei ole läsnä.

Jotkut uhrit ovat pyrkineet pitämään nollatoleranssilinjaa narsistin huonon käytöksen suhteen. Ongelmana on usein kuitenkin se, että he joutuvat elämään jatkuvassa puolustusasemassa tai luomaan ikään kuin äiti-lapsi suhteen asettaessaan narsistille rajoja. Tällöin uhri joutuu myös ottamaan etäisyyttä narsistiin ja menettää vähäisenkin läheisyyden rippeet. Suurin osa uhreista reagoi alistumalla narsistin mielivaltaan välttääkseen riidan ja saadakseen kodin ilmapiirin pysymään edes jotenkin siedettävällä tasolla.

 

Teksti pohjautuu seuraaviin lähteisiin:

Aho, S. & Laine, K. 1997. Minä ja muut. Keuruu: Otavan Kirjapaino.

The Cleveland Clinic. 20.5.2005. Narcissistic Personality Disorder.

Hare, R. 2004. Ilman omaatuntoa. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Keltinkangas-Järvinen, L. 1994. Hyvä itsetunto. Juva: WSOY:n graafiset laitokset.

Marttunen, M., Eronen, M. & Henriksson, M. 2007. Persoonallisuushäiriöt. Teoksessa J. Lönnqvist., M. Heikkinen, M. Henriksson, M. Marttunen. & T. Partonen.(toim.) Psykiatria. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Mäkelä, R. 2002. Naamiona terve mieli. kuinka kohtaan luonnehäiriöisen? Hämeenlinna: Kariston kirjapaino.

Roos, I. 2007. Energiavaras uuvuttaa ihmissuhteet. Helsinki: Edita Prima Oy.

Välipakka, T. & Lehtosaari, A. 2007. Sata tapaa tappaa sielu. Narsistin uhrit kertovat. Vantaa: Dark Oy.