Narsismi ja itsemurha

arsismi ja itsemurha


Narsistisesta luonnehäiriöstä kärsivä on syvimmillään traumatisoitunut ja "kärsii"- siitä etteivät ihmissuhteet suju kuten hän olettaa ja että hän peittää narsismillaan masennusta josta hän ei ole tietoinen. Narsistinen persoonallisuuden rakenne on juuri sitä varten kehittynyt, ettei tarvitsisi kokea tietoisesti masentavia tunteita kuten keinottomuutta, riippuvuutta, huonommuutta, syyllisyyttä tai häpeää. Ympäristön ihmiset joutuvat tuntemaan masennusta sen sijaan kuten olen kirjoittanut. Kuitenkin narsistien ulkokuoren puhjetessa tai romahtaessa, mikä ei suinkaan tapahdu helposti, narsisti ei kestä omaa tilaansa vaan silloin syntyy tilanne missä hän kokee itsetuhoisuutta ja hän saattaa jopa tappaa itsensä. 
Hoidossa pyritään tietoisesti auttamaan potilasta näkemään miten hän suojautuessaan narsistisin keinoin todella toimii vahingollisesti paitsi toisia niin myös itseään kohtaan. Hän pilaa maineensa ja joutuu toisten vihan ja välttelyn kohteeksi. Hänen narsistinen suojarakenteensa pyritään hallitusti, yhteistyössä hänen kanssaan, purkamaan samalla kun hänelle tarjotaan uusia voimavaroja ja keinoja kestämää alta paljastuvia masennuksen tunteita.

Säännönmukaisesti siinä hoidon vaiheessa, missä narsistille alkaa valjeta hänen luonteensa tarkoitus ja tuhoisuus ja käyttäytymisensä epätarkoituksenmukaisuus, hän alkaa kokea masennusta. Se että muut näkevät hänen suojansa taakse, kun hän on itse ollut siinä uskossa että kukaan ei tiedä, on usein hyvin nöyryyttävää ja häpeällistä. Hän on pettänyt itseään. Hän alkaa myös silloin yleensä ottaa vastuuta siitä mitä on tehnyt itselleen perheelleen ja muille. Mitä selkeämmin hän tämän tajuaa sen enemmän hän alkaa kokea syyllisyyttä häpeää ja muista masennuksen tunteita. Tämä vaihe on tärkeä askel kohti terveyttä ja merkitsee hoidossa yleensä läpimurtoa. Potilaan narsistinen puoli kokee tämän kuitenkin aluksi erittäin nöyryyttäväksi ja häpeälliseksi sillä se paljastuu naamioksi ja suojakuoreksi. Narsisti ei tahdo kestää sitä, että hän "suuri ja mahtava itseoikeutettu" onkin näin "hauras loukkaantumisherkkä itsekeskeinen ja itsekäs" ja että muut ovat sen nähneet jo paljon ennen häntä itseään. Tässä vaiheessa hän aina masentuu ja harkitsee myös itsemurhaa.

Jos narsisti ei ole hoidossa alkaessaan tiedostaa narsisminsa tuhoisuuden ja siihen liittyviä muita tunteita hän rakentaa hyvin pian narsistisen suojamuurinsa takaisin ja läpimurto jää tapahtumatta. Psykoterapiassa tai analyyttisessa hoidossakin ollessaan narsisti rakentaa yleensä aluksi entisen omahyväisyytensä suojamuurin uudestaan ja ongelma jatkuu entisellään. Analyytikon tai terapeutin jatkaessa myötäeläytyvästi mutta johdonmukaisesti tämän suojautumiskeinon selvittelyä, paljastaen sen tuhoisat seuraukset, narsisti ei enää lopulta halua kykene käyttämään tätä itsepetokseen perustuvaa suojautumiskeinoa.

Koska hoidossa tullaan säännönmukaisesti siihen vaiheeseen, että narsisti alkaa kohdata tilannettaan, minulle ei ole uutta tai outoa että narsisti on suisidaalinen. Itsetuhoisuus on tavallaan viimeinen epätoivoinen yritys välttää paraneminen. Luonteelleen tyypillisellä tavalla narsisti pyrkii omaehtoisesti ja ylimielisesti asettumaan elämän ja kuoleman herraksi ja päättää itse kuolemastaan. Narsistinen ratkaisu tule silloinkin narsistin mieleen. ”Minä itse sen päätän ja teen, en alistu siihen, että antaisin kohtalon tai muiden voimien ratkaista asian”. Itsemurha-alttius ei tule näkyviin tavallisessa kanssakäymisessä sillä narsisti pitää epätoivoisesti yllä omaa julkisivuaan, jonka hän kuitenkin yleensä kokee illusorisesti olevan koko hänen identiteettinsä.

Tavallaan olen samaa mieltä Raimo Mäkelän kanssa siinä, että narsistinen henkilö ei ole suisidaalinen niin kauan kun hänen narsistinen luonteensa "rehottaa" vapaana. Vasta siinä vaiheessa kun ja jos narsistinen luonne murtuu, itsemurha-alttius tulee esiin. Murtuminen ei ole kuitenkaan kovin harvinaista.

Tieteellisesti tilastollisin menetelmin on voitu verifioida että itsemurhavaaran ja vakavan masennuksen esiintyvyys ovat suurentuneet narsistisen luonteen omaavilla ja myös muilla narsistisen diagnoosiryppään potilailla. Diagnostinen manuaali ei kuitenkaan ilmoita kuinka paljon suurentunut itsemurhavaara on.

Narsistinen persoonallisuus
Narsistisilla persoonallisuuksilla esiintyy hyvin tavallisina salassa pidettyä: "kroonista huonommuuden tunnetta, häpeää ja itseä soimaavaa ja halveeraavaa asennetta. Nämä liittyvät sosiaaliseen vetäytymiseen ja lisääntyneeseen masennustaipumukseen. Heillä esiintyy vakavaa psykoottistasoista masennusta sekä toisaalta maanistyyppistä grandioosta suuruuskäyttäytymistä ja asennoitumista huomattavasti normaaliväestöä enemmän. 
Heillä esiintyy myös enemmän anoreksiaa, epäsosiaalista käyttäytymistä, paranoidista ajattelua ja huomiohakuisuutta ja kokaiini riippuvuutta. 
Kliininen kokemus ja tilastoitu päällekkäisyys masennuksen, epäsosiaalisen ja epävakaan diagnoosiryhmyinen kanssa viittaavat kaikki siihen, että itsemurhavaara on heillä selkeästi suurentunut.

Epäsosiaalinen tai asosiaalinen persoonallisuus
Tämän diagnoosin omaavilla on huomattavasti suurempi taipumus kuolla väkivaltaisesti kuin normaaliväestöllä, joko itsemurhan tai toisen suorittaman välivallan teon tai onnettomuuden uhrina. 
Lisäksi heillä esiintyy tavallista enemmän masennusta, ahdistusoireilua, aineiden väärinkäyttöä ja sairaalloista pelihimoa. Näiden henkilöiden keski-ikä on huomattavasti alhaisempi kuin keskiväestön. 
Epävakaa (eli borderline) persoonallisuushäiriö
Näillä henkilöillä esiintyy huomattavaa päällekkäisyyttä mielialahäiriöiden kanssa, eli masennuksen ja maani depressiivisen häiriöiden kanssa. Itsetuhorisuus on eräs epävakaan luonnehäiriön tunnusmerkki. Tilastollisesti ennenaikainen kuolema itsemurhan kautta on tosiasia. Erityisesti tämä koskee niitä epävakaita persoonallisuushäiriöitä joissa esiintyy masennuksen piirteitä.

Huomiohakuinen persoonallisuushäiriö 
Todellista itsemurhariskiä ei ihan tiedetä (1994 mennessä), enkä löytänyt siitä tilastollisia selvityksiä. DSM IV manuaalin mukaan "kliininen kokemus kuitenkin viittaa siihen että itsemurhariski on suurempi. Erityisesti kun tiedetään, että nämä henkilöt vetoavat tekemällä itsetuhoista tekoja, viiltelevät ranteensa ja ottavat yliannoksia saadakseen huomiota".