Narsismista yleisesti

Narsismista kirjoitetaan ja puhutaan nykyisin paljon, mutta silti narsismin käsite saattaa olla suurelle yleisölle vieras, vaikeasti hahmotettava ja harhaanjohtava. Runsas termistö voi hankaloittaa myös aiheen ja ilmiön ymmärtämistä. Monissa valmiissa aineistoissa puhutaan esimerkiksi narsismista, narsistisesta häiriöstä, narsistisesta luonnehäiriöstä, narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, ohutnahkaisesta ja paksunahkaisesta narsistista, minävaurioisesta, klassisesta ja rajatilanarsistista sekä psykopaatista. Elämäämme aikakauttakin on sanottu narsistiseksi.

Myös narsismista ja terveestä narsismista puhuminen voi tuottaa hämmennyksiä. On aivan normaalia, että jokaisella meistä on joitakin narsistisia piirteitä. Vasta silloin, kun narsistisista piirteistä muodostuu epänormaalin käytöksen, ajattelun ja tunteiden pitkäaikainen yhdistelmä, alkaa toimintamme täyttää narsistisen persoonallisuushäiriön tunnusmerkistön.

Arkikielessä ymmärrämme narsistin itserakkaaksi henkilöksi, joka kehuu jatkuvasti itseään ja saavutuksiaan, elättelee uskomattomia fantasioita, janoaa huomiota, on ylimielinen, käyttäytyy kateellisesti ja pyrkyrimäisesti. Psykologiassa ja psykiatriassa narsistilla tarkoitetaan henkilöä, jonka lapsuudessa on tapahtunut laiminlyöntejä vuorovaikutussuhteessa henkilöön joka lapsen kasvatuksesta pääsääntöisesti vastaa. Lapsen persoona ei pääse kehittymään normaalisti ilman vastavuoroista suhdetta hoitavan aikuisen ja lapsen välillä sekä hoitajan empatiakykyä. Narsistia voi olla hyvin vaikea tunnistaa, jos hänen ympärillään olevat ihmiset eivät ole tietoisia narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.

Myös nykyinen elämäntapamme; nopeatempoisuus ja tyydytyshakuisuus vaikuttaa asenteisiimme ja sanelee tekemisiämme. Ainaisen kiireen keskellä vaarana on, ettei vanhemmilta jää lapsille aikaa kehityksen tärkeimpinä aikoina, vaikka vanhemmilla halua olisikin. Vahinko ei valitettavasti useinkaan jää tähän, vaan aina edellisten sukupolvien traumat tulevat tulevien sukupolvien kannateltaviksi.

 

 

Teksti pohjautuu seuraaviin lähteisiin:

Aho, S. & Laine, K. 1997. Minä ja muut. Keuruu: Otavan Kirjapaino.

The Cleveland Clinic. 20.5.2005. Narcissistic Personality Disorder.

Hare, R. 2004. Ilman omaatuntoa. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Keltinkangas-Järvinen, L. 1994. Hyvä itsetunto. Juva: WSOY:n graafiset laitokset.

Marttunen, M., Eronen, M. & Henriksson, M. 2007. Persoonallisuushäiriöt. Teoksessa J. Lönnqvist., M. Heikkinen, M. Henriksson, M. Marttunen. & T. Partonen.(toim.) Psykiatria. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Mäkelä, R. 2002. Naamiona terve mieli. kuinka kohtaan luonnehäiriöisen? Hämeenlinna: Kariston kirjapaino.

Roos, I. 2007. Energiavaras uuvuttaa ihmissuhteet. Helsinki: Edita Prima Oy.

Välipakka, T. & Lehtosaari, A. 2007. Sata tapaa tappaa sielu. Narsistin uhrit kertovat. Vantaa: Dark Oy.