Narsistin moraalikäsitys ja omatunto

Moraalilla tarkoitetaan tietyssä yhteisössä luotuja ”pelisääntöjä” eli käyttäytymissääntöjä, käsityksiä ja arvostuksia joiden avulla punnitsemme oikeaa ja väärää sekä hyvää ja pahaa. Moraali merkitsee myös sitä, mitä yhteisössä on sallittua tehdä ja mitkä ovat vastuumme ja velvollisuutemme. Moraali edellyttää kykyä punnita eri vaihtoehtojen välillä, omaatuntoa sekä empatian taitoja. Olemme oppineet erilaisia moraalisääntöjä esimerkiksi synnynnäisten, kokemuksesta opittujen, lain säätelemien, kulttuuristen, uskonnollisten ja auktoriteettien sanelemina.

Moraali ja omatunto kehittyvät kasvattajan ja kasvatettavan lämpimien tunnesiteiden pohjalta. Lämpimät tunnesiteet edesauttavat kanssakäymistä ja rooleja, jotka edistävät moraalin kehitystä ja kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Jos lapsi oppii kasvuympäristössään mallin, jossa toisten ihmisten hyväksikäyttö ja manipulointi on normaalia ja hyväksyttävää, lapsen moraalitaju ja omantunnon kehitys vääristyy.

Narsistin moraali muuttuu sen mukaan, mikä häntä itseään milloinkin parhaiten palvelee. Narsistin elämän suuntaa määrittelee tahto, ei omatunto. Narsisti tahtoo nähdä kaikki asiat subjektiivisesti, eikä hän vaivaudu miettimään asioita muiden ihmisten näkökulmasta. Narsisti pitää itsestäänselvyytenä sitä, että muut ihmiset tottelevat häntä. Narsisti on hyvin itseriittoinen, eikä hän kykene ymmärtämään sitä, että muilla ihmisillä on identiteetti. Vaikka narsistit voivat näennäisesti pitää muista ihmisistä, vuorovaikutussuhteet eivät pääse kehittymään aidoiksi, sillä narsistilla on jo omat ennalta omaksutut mielipiteet muista ihmisistä ja heidän tekemisistään. Näin ollen narsisti ei koskaan tosissaan kysy, kuinka joku ihminen voi, koska hän tietää kaiken etukäteen. Loppujen lopuksi narsisti on tuskin edes kiinnostunut toisten asioista, ellei asia koske narsistia itseään.

Narsisti rakastaa moralisoida kyllä itse kaikkea ja kaikkia, kunhan se ei kohdistu häneen itseensä tai omiin tekoihinsa. Narsistille on tyypillistä toimia moraalin vastaisesti, kun hän siitä hyötyy. Hän perustelee usein toimintaansa sillä, että teko on oikeutettu jos siitä ei jää kiinni. Vaikka narsisti loukkaisi läheistään mutta on omasta mielestään toiminut parhaansa mukaan, hän ei ole mielestään velvollinen kokemaan syyllisyyttä. Hän ei osaa pyytää todellisesti anteeksi, sillä empatiataidon puuttuessa hän ei kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan tai näkemään omaa syyllisyyttään.

 

Teksti pohjautuu seuraaviin lähteisiin:

Aho, S. & Laine, K. 1997. Minä ja muut. Keuruu: Otavan Kirjapaino.

The Cleveland Clinic. 20.5.2005. Narcissistic Personality Disorder.

Hare, R. 2004. Ilman omaatuntoa. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Keltinkangas-Järvinen, L. 1994. Hyvä itsetunto. Juva: WSOY:n graafiset laitokset.

Marttunen, M., Eronen, M. & Henriksson, M. 2007. Persoonallisuushäiriöt. Teoksessa J. Lönnqvist., M. Heikkinen, M. Henriksson, M. Marttunen. & T. Partonen.(toim.) Psykiatria. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Mäkelä, R. 2002. Naamiona terve mieli. kuinka kohtaan luonnehäiriöisen? Hämeenlinna: Kariston kirjapaino.

Roos, I. 2007. Energiavaras uuvuttaa ihmissuhteet. Helsinki: Edita Prima Oy.

Välipakka, T. & Lehtosaari, A. 2007. Sata tapaa tappaa sielu. Narsistin uhrit kertovat. Vantaa: Dark Oy.